Kun Nokia myi Kansallispankille tietokonelaitteistoa käytettäväksi ajantasajärjestelmän keskuslaitteistona, minut lainattiin vuonna 1972 KOP:lle kaupan mukana.
Keskuslaitteiston ohjelmistoa ajantasajärjestelmän pohjaksi ei vielä ollut olemassa, mutta sellaista (TDS, Transaction Driven System) tehtiin parhaillaan Bullilla Pariisissa.
Minun osakseni tuli toimia KOP:ssa TDS-asiantuntijana, ja tätä varten Nokia lähetti minut puoleksi vuodeksi Pariisiin oppimaan TDS:stä kaikki, mitä siitä oli opittavissa.
TDS:ää kehitti Pariisissa mielenkiintoinen joukko. Hallinnollisena johtajana oli joviaali meksikolainen Gerardo Seifert; teknisenä johtajana amerikkalainen osa-aikainen (myöhemmin päätoiminen) taiteilija Ralph Stout; britti Thomas Gebsattel, joka kertoi tarinoita milloin tylsistä kutsuista joilla oli ollut 15 Nobel-palkittua, milloin seikkailuistaan USA:n laivaston tietokonekeskuksen turvajärjestelyjen kanssa. Ja originelleja ranskalaisia tietysti.
Mutta takaisin asiaan. Seifert arveli, että minusta on vähiten häiriötä hänen väelleen, jos hän panee minut töihin.
TDS oli ohjelmisto, jota yhdessä systeemissä saattoi olla aktiivisena vain yksi kappale, vähän kuin käyttöjärjestelmät aikoinaan. Tämä oli hankalaa sovellusten testaamisen kannalta, kun live-TDS:ään ei oikein voinut mennä testaamaan. Sovellusten testausta helpottavia ominaisuuksia ei TDS:ään ollut suunniteltu.
Niinpä Seifert antoi minulle hommaksi tehdä TDS:ään jonkinlainen sovellusten testaamista tukeva lisäys; minkälainen, sitä ei ollut kovin tarkasti määritelty.
Hataralla ohjelmointikokemuksella puhersin asian parissa 5-6 kuukautta, ja tulihan siitä valmis. Jokainen testaaja saattoi nyt ajaa omaa yksityistä kopiotaan TDS:stä. Mukana tarvitsi olla vain testaajan omat sovellukset ja vain niiden tarvitsemat tietokannat. Hän saattoi syöttää sisään yhdellä ajokerralla useita sanomia, ja sai ulos tulosteen, jossa oli modulien välillä kulkenut sovellusdata sekä asiakkaalle lähtevä vastaussanoma.
Tämä lisäys sai viralliseksi nimekseen ”TDS Testbed”, ja se tuli osaksi TDS:n jakelupakettia. TDS:n levinneisyysalueen itäreuna oli Japanissa (ainakin Mitsubishi), länsireuna USA:ssa (muutama käyttäjä), ja siinä välissä Eurooppa (paljon käyttäjiä).
Suomessa tein TDS Testbediin vielä lisäyksen, jolla sai tulostettua sovellusohjelman suorituspolun COBOL-kappalenimittäin. Tämä ei koskaan tullut osaksi Bullin jakelemaa ohjelmistoa.
Minun osuuteni TDS:stä valmistui 1973. Olen joskus pohtinut, lienenkö ensimmäinen suomalainen, joka on kirjoittanut ohjelmakoodia kansainväliseen kaupalliseen jakeluun. Jos joku tietää varhaisempia hankkeita, kuulen niistä mielelläni.
