Vaikka TT-tutkimuksista on selvästi hyötyä diagnoosien teossa, haluavat viranomaiset kiinnittää huomion tutkimusten aiheuttamaan säteilyaltistukseen ja ehkäistä turhia TT-tutkimuksia.
Pohjoismaissa tietokonetomografiatutkimukset ovat yleistyneet merkittävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. TT-tutkimukset aiheuttavat perinteiseen röntgenkuvaukseen verrattuna myös huomattavasti suurempia säteilyannoksia. Niinpä nykyisin 50–80 prosenttia kaikkien röntgenkuvausten aiheuttamasta altistuksesta on peräisin juuri TT-tutkimuksista.
Erityistä huolta aiheuttaa TT:n käytön yleistyminen lasten tutkimuksissa, sillä lapset ovat aikuisia herkempiä säteilylle.
Joidenkin selvitysten mukaan merkittävä osa TT-tutkimuksista ei ole oikeutettuja, eli niistä ei ole hyötyä potilaan terveydelle. On myös raportoitu tapauksia, joissa potilaille on tehty useita TT-tutkimuksia ja näin heille on kertynyt suuri kokonaissäteilyannos.
Parempaa oikeutusarviointia ja optimointia
Säteilyturvallisuusviranomaiset kehottavat kaikkia lääketieteellisiä röntgenkuvauksia tekeviä yksiköitä kiinnittämään huomionsa optimointiin ja etenkin oikeutusarviointiin. Tutkimusten oikeutuksen arviointi on tärkeää, sillä juuri perustelemattomien ja turhien TT-tutkimusten ehkäiseminen on tehokkain tapa pienentää TT-tutkimusten aiheuttamaa säteilyaltistusta.
Oikeutus ja optimointi ovat säteilysuojelun perusperiaatteita. Oikeutusharkinnalla varmistetaan, että potilaan tutkimuksesta saama hyöty on suurempi kuin säteilyannoksen aiheuttama haitta. Optimointi puolestaan tarkoittaa, että pyritään saamaan pienimmällä mahdollisella säteilymäärällä taudin määrityksen kannalta mahdollisimman hyvä röntgenkuva. ("Säteilyaltistus on aina pidettävä niin pienenä kuin kohtuudella on mahdollista” – Alara-periaate)
Kolmen A:n periaate
Oikeutusarvioinnin parantamiseksi pohjoismaiset viranomaiset painottavat tietoisuutta (awareness), tarkoituksenmukaisuutta (appropriateness) ja auditointia (audit). Tällä tarkoitetaan tietoisuutta säteilyriskeistä, tutkimuksen tarkoituksenmukaisuuden varmistamista sekä lähetteiden laadun ja muiden käytäntöjen tehokkuuden arviointia toiminnan itsearviointien ja kliinisen auditoinnin yhteydessä.
Myös Suomessa tietokonetomografiatutkimukset ovat selvästi yleistyneet. Vuosina 2005–2008 TT-tutkimusten määrä kasvoi 23 prosenttia. TT-tutkimusten lukumäärän kasvu ei kuitenkaan ole itsessään huolestuttavaa. Keskeistä on kiinnittää huomiota siihen, että tehdyt tutkimukset ovat tarpeellisia ja tarkkaan harkittuja. Vaikka Suomessa TT-tutkimuksia tehdään selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Norjassa, on myös meillä oikeutusarvioinnissa parannettavaa.
Itsearvioinnit ja niitä täydentävät kliiniset auditoinnit ovat tärkeitä työkaluja oikeutusarvioinnin kehittämisessä. Samoin tarvitaan täydentävää säteilysuojelukoulutusta. Myös lähettävän lääkärin täytyy tuntea uudet tutkimusmenetelmät ja niiden mahdolliset riskit.
