Kyseessä oli ensiesiintyminen Euroopassa Intelin 32-bittiselle Pentium Pro –prosessorille, joka toimi esitystilanteessa 133 megahertsin taajuudella. Suoritin oli tehty 600 nanometrin tekniikalla, ja siinä oli ensimmäistä kertaa x86-maailmassa samaan pakettiin integroitu L2-välimuisti.
Ennen Pentium Prota L2- ja L3-välimuistit sijoitettiin emolevyn L2-muistipaikoille piirisarjan yhteyteen. L2-välimuisti nopeuttaa ohjelmiston ajamista huomattavasti.
Me toimittajat ja kuvaajat olimme sijoittuneet HP:n esitystilan toiseen päätyyn elokuvateatterimaiseen tilaan. Kauempana edessä näkyi HP:n uusi tietokone ison putkinäytön kanssa. Kaikkien ihmetykseksi tietokone oli päällä ja toisti elokuvaa cd-rom-asemalta.
Elokuva noudatti standardeja
Elokuva oli selkeästi VideoCD-standardin mukainen, koodattu mpeg1:llä, jolloin kokonainen elokuva mahtuu kahdelle cd-rom-levylle. Philips oli johdattanut standardin cdi-laitteistoja varten valmistamastaan videotoistotekniikasta.
Ryhdyin miettimään asiaa ja menin ennen HP:n kalvoesittelyä tietokoneen taakse katsomaan, millaisia laajennuskortteja siihen oli asennettu. Huomasin siellä Sigma Designsin Realmagic-kortin, joka oli liitetty äänikortin line-in-liitäntään ulkoisenjohdon avulla.
Realmagic oli purku- ja toistokortti mpeg1:lle. Sen avulla elokuvia pystyi katsomaan myös tavallisilla Pentium-mikroilla.
HP aloitti presentaationsa mahtipontisesti. Yhtiön mukaan nyt on saatu Inteliltä ensimmäinen tehokas prosessori, joka pystyy myös toistamaan videota. Nostin käteni ylös ja kysyin, että jos prosessori on näin tehokas, mitä sitten teette Realmagic-kortilla tietokoneessanne.
HP:n esittelijä jäi sanattomaksi ja toimittajalauma ryhtyi nauramaan. Ihmiset rupesivat vaatimaan kortin poistamista, jotta nähtäisiin, kuinka videotoisto sitten onnistuu.
Muitakin ominaisuuksia esiin
Pienen keskeytyksen jälkeen menimme läpi prosessorin muita ominaisuuksia, joissa olikin kerrottavaa. Pentium Pro oli vuoden 1995 lopussa tehty uuteen maailmaan. Se oli aidosti 32-bittinen suoritin, joka teki edeltäjistään pesäeroa Windows NT:ssä, Linuxissa ja Unixissa.
Prosessorin mainetta himmensi kuitenkin, että 16-bittisissä käyttöjärjestelmissä tilanne oli kehnompi. Se hävisi saman kellotaajuuden Pentiumeille testeissä, jotka oli tehty osittain 32-bittisessä Windows 95:ssä, ja 16-bittisessä Windows 3.x:ssä.
Pentium Pro ymmärsi symmetristä moniprosessorointia, ja se toimi kahden ja neljän prosessoripaikan emolevyillä. Prosessoripaikan nimi oli P8.
Pentium Prosta kehkeytyi myöhemmin Intelin Xeon-sarja.
