”Meillä voi olla hukkumassa tietotulvaan sellainen ihminen, jonka pitää seurata sähköisesti kaikkea mahdollista. Kun konteksti häviää, ei ymmärrä mihin tieto tulee ja mihin asettaa kaiken saamansa tiedon. Siinä tapauksessa ihminen on tietotulvassa. ”
Viherän mielestä tietojärjestelmien rakenne on sikäli hyvä, että vielä on hyviä sanomalehtiä ja hyviä televisiokanavia, jotka antavat kokonaisnäkemyksiä.
”Yllättävää kyllä Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan jopa 40–50 prosenttia ihmisistä katsoo kotipäätteiltä yleisiä televisio- ja radiolähetyksiä. Minusta on outoa, että näin suuri määrä suomalaisista katsoo yleisiä lähetyksiä tietokoneelta. ”
Viherä kaipaisi matkaviestimeensä palvelua, jonka avulla hän voisi nopeasti nähdä, jos mille tahansa hänelle tärkeälle sivulle, internetissä tai sosiaalisessa mediassa, tulee jotain uutta. Esimerkkeinä hän mainitsee tällä hetkellä hänelle tärkeät Tietotaitotalkoiden ja Viestintäkasvatuksen seuran sivut.
”Ei niitä hirveän monta sitten kuitenkaan ole, joita minä seuraisin jatkuvasti. Pitäisi saada kokonaisnäkemys, jolla lähdettäisiin kehittämään käyttäjän näkökulmasta läsnäoloa verkossa. Kyse olisi nimenomaan siitä, miten käyttäjä hallitsee koko homman ja mitä hän tarvitsee, eikä niin että miten virastoviranomainen tai tiedon tuottaja, viestintäyksikkö hallitsee sen. ”
”Vastaanottajan varalle kehitellään joitain agentteja, mutta agentti on insinöörin kehittämä ajatus, eikä insinöörin logiikka ole aina sama kuin käyttäjän logiikka. En minä ainakaan halua mitään agentteja katsomaan minun puolestani, että missä on jotakin. Google riittää siihen.”
Käyttäjien harmituksia kannattaa kuunnella
Tulevaisuudentutkija kehottaa valmistajia kuuntelemaan enemmän käyttäjiä, heidän elämänolojaan, sadatteluaan ja jokapäiväisiä harmituksia, kun jokin laite tai palvelu ei toimi käyttäjän kannalta oikein.
”Hei, eikö tämä toimi? Moite on vain huonosti argumentoitu parannusehdotus. Yrityksissä pitäisi ottaa ihan vakavasti reklamaatioyksikkö ja katsoa, että moitteet ovat parannusehdotuksia. Joku kävisi läpi ehdotusten virtaa. Kyseessä on hieno lähde, ja tuntuu että sitä ei käytetä ollenkaan. Palaute otetaan tunteenomaisesti, että nyt ne moittivat minua!”
Viherä pohtii, että palveluista puhuttaessa ihmiset käyttävät palvelu-sanalle erilaisia merkityksiä.
”Palvelu-sana on sanana niin äärettömän vaikea. Yksi ihminen kokee, että on ystävällistä palvelua, kun kaupassa saat hymyn. Toiselle palvelu on esimerkiksi kampaamoissa ja kolmas puhuu asiantuntijapalveluista, asianajajista ja kirjanpitäjistä. Sitten seuraava vaihe koskee telepalveluja, palvelu on esimerkiksi se, kun saat yhdistettynä kaikki isommat palvelut yhdeksi palveluksi. Mikä näistä sitten on SE palvelu?”
Hänen mukaansa ICT-palveluissa on vielä paljon tekemistä, joskin koko ajan tapahtuu jotain.
”Tänä aamuna esimerkiksi sisareni soitti, että nyt on tullut Nokian puhelimeen hieno palvelu. Minun piti katsoa se palvelu, joka oli sellainen, että Nokian tiettyihin malleihin saa napin puhelimen taakse. Kun nappia painaa viisi sekuntia, yhdistyy hätäpuhelu. Puhelun voi myös ohjata ystävilleen ja tuttavilleen. Jos ensimmäinen ei vastaa, puhelu menee seuraavalle läheiselle. Samalla puhelin paikantaa, mistä puhelu tulee. Palvelu maksaa kymmenen euroa kuussa. Tällaisia ratkaisuja minun mielestäni pitäisi kehittää.”
Viherä korostaa, ettei tietoyhteiskunnan palveluja kehittäessä aina tarvitse olla uutta tekniikkaa. Usein vanhallakin tekniikalla voidaan synnyttää hyödyllinen palvelu. Hän puhuu usein sosiologisen ja teknisen mielikuvituksen yhdistämisestä.
”Minkä takia esimerkiksi paikallisradioissa, ei ole paikallisia tuttuja radiolääkäreitä, joille voisi soittaa ja kysyä jonkun flunssa-aallon tullessa tai jonkin muun syyn takia. ”
Puhelinrinki välittää
”Minä olen mukana Eläkeliiton tällaisessa puhelinrinkihankkeessa, jossa 6–7 ihmistä puhuu koulutettujen ohjaajien avulla ja toimii vertaisohjaajina. Puhelinringeissä on Parkinsonin tautia, omaishoitajia, varhain leskeytyneitä, muita erikoisryhmiä ja iäkkäämpiä ihmisiä. Keskusteluista on tullut ylitsevuotavan positiivista palautetta. Kyse on sosiaalisesta palvelusta. Sen ei tarvitse olla teknisesti uutta ja hienoa. Puhelinringin tekniset edellytykset on toteutettu verkkoihin jo kymmeniä vuosia sitten ja osallistujat saavat käyttää sitä samaa puhelinta, joka heillä on aina ollut. ”
Viherä ottaa esiin ajatuksen palveluiden kehittämisestä Tekesin kaltaisten institutionaalisten keskuksien sijaan yritysten sisällä. Kyseessä olisi yhteiskunnallinen palveluverkosto, joka Viherän mukaan voitaisiin helposti hajauttaa yritysten sisään ilman raskaita hallinnollisia rakenteita.
”Tekesin ja sen kaltaisen rakenteiden tehtävät asetettaisiin kaikkien yritysten tehtäväksi. Esimerkiksi 5–10 prosenttia niiden voitosta, liikevaihdosta tai tutkimusmenoista olisi lakisääteisesti pantava yhteiskunnallisten palvelujen kehittämiseen, niihin, jotka eivät ole kvartaalitalouden tavoitteiden mukaisia. Pitäisi saada solmittua tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Pitäisi katsoa asioita tulevaisuudesta käsin: miten tekninen ratkaisu palvelee haluttua elämänmuotoa ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on.”
”Jos yhteiskunnallisten palvelujen kehitys olisi yritysten sisällä, se tarkoittaisi, että sinne pitäisi palkata monitieteisiä ihmisiä. Sen takia hankkeet ja niitä tukeva ajattelu olisivat ilman muuta korkeakoulujen koulutuksessa mukana. Opiskelijat tietäisivät, että näillä aloilla on mahdollisuus tehdä työtä, jota he pitävät mielekkäänä. Samalla parannettaisiin kaikkien elinoloja ja toiminta voisi silti olla yrityksille taloudellisesti kannattavaa.”
Hyvä tulevaisuus
Viherä kertoo, että hänelle on viime aikoina ollut usein mielessä erään filosofin sitaatti vuosisatojen takaa.
”Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640. Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tunnistamalla eri skenaarioihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen myös tuleville sukupolville.”
”Tulevaisuus on jännä sana. Kun sanot sen, niin ensimmäinen tavu on jo menneisyyttä. Päätöksiä pitäisi tehdä koko ajan parempaa tulevaisuutta silmällä pitäen.”
Tulevaisuuden tutkijan optimismilla Viherä päättää keskustelun toteamalla, että nämä ovat sellaisia tulevaisuusnäkymiä, toiveita, joista kuitenkin on heikkoja signaaleja nähtävissä.
”En minä ihan yksin näiden ajatusten kanssa ole. ”
